mainimage

Venäjänsininen

ingaliiniKuten jo nimestä arvata saattaa, venäjänsininen rotu on kotoisin Venäjältä, jossa näitä sinisiä, vihreäsilmäisiä kissoja pidettiin onnen tuojina. Mutta vaikka rotu on kotoisin Venäjältä, sitä on kasvatettu pääosin muualla. Ensin Englannissa 1800- ja 1900-luvun vaihteessa ja toisen maailmansodan jälkeen Tanskassa ja Ruotsissa, joista rotu on sittemmin levinnyt Suomeen.

Venäjänsininen on yleisesti ottaen luonteeltaan ujo, hiljainen ja rauhallinen kissa, joka soveltuu erinomaisesti sisäkissaksi ja perheen ainoaksi lemmikiksi. Mutta kuten meitä ihmisiäkin, myös venäjänsinisiä on joka lähtöön. Osa venäjänsinisistä saattaa todellakin olla aika ujoja ja hiljaisia verrattuna esimerkiksi itämaisiin kissoihin mutta joukkoon mahtuu myös sosiaalisimpia ja railakkaampia tapauksia, jotka kovaäänisesti vaativat omistajaansa täyttämään ruokakupin, osallistumaan mitä omituisimpiin leikkeihin tai tekemään tilaa sohvalla. Joka tapauksessa yksi on varma: kaikki venäjänsiniset kissat rakastavat perheenjäseniään ja nauttivat heidän seurastaan.

Ulkoiselta olemukseltaan venäjänsiniset ovat elegantteja ja siroja kissoja, jotka painavat 2,5-5,5 kiloa. Venäjänsinisen pää on lyhyt kiila, päälaki pitkä ja litteä ja otsa leveä. Leuan tulisi olla vahva, nenän suora ja päässä pitäisi olla korkeutta, jotta profiili ei muistuttaisi itämaisen profiilia. Korvat eivät (ainakaan minun mielestäni) voi koskaan olla liian suuret ja avoimet, mutta korvien asennosta eivät tuomaritkaan pääse yksimielisyyteen: yksi tykkää minun laillani hiukan pystyistä ja toinen sivulle suuntautuneista, amerikkalaisserkkujen kaltaisista ‘lentokonekorvista’. Silmät aikuisella venäjänsinisellä ovat suurehkot, vihreät ja mieluusti mantelinmuotoiset. Kaksinkertainen turkki on puolestaan on lyhyt, tiheä ja plyysimäinen ja karvojen pää vivahtaa hopeaan (tipping). Hopeaisen sävyn ansiosta venäjänsinisen turkki näyttää aina erilaiselta: sisällä huoneenvalossa hyvin hopeaiselta ja vaalealta ja auringossa taas jopa tummanharmaalta - tai toisin päin. Parhaiten turkin värivivahteet tulevat mielestäni esiin keskisinisessä turkissa.